5.1.2012

Kellarin kätköistä: Shoes - Present Tense (1979)


Löysin läjän vanhoja vinyyleitä kellarin kätköistä. En edes tiennyt omistavani tämmöisiä levyjä. Ei siis mitään muistikuvaa ostamisesta saatikka kuuntelemisesta. Ilmeisesti olen siirtänyt nämä jostain syystä myyntiosastolle, mutta se kirppispöytä on vain jäänyt varaamatta viimeiset 20 vuotta. Näistähän voi tehdä vaikka löytöjä. Kuunnellaan ja tutkitaan.

Ensimmäisenä kuunteluun osui Shoes-yhtyeen levy Present Tense. Levyn kansi lupailee jonkinmoista poppistavaraa, eikä tuo ennakkovärinä ihan harhaankaan mene. Ja heti ensitahdeista huomaan, että olenhan minä tätäkin joskus kuunnellut.

Present Tense oli Illinoisista kotoisin olevan power pop-yhtyeen ensimmäinen kolmesta Elektralle levytetyistä levyistä. Elektra uskoi poppooseen alusta asti ja lennätti pojat Englantiin Richard Bransonin studioon Mike Stonen (Queen, Asia, T. Rex) ohjattavaksi. Levy sai erittäin hyvät arvostelut Atlantin molemmin puolin ja levyltä irrotettiin neljä sinkkua ja neljä videota (Tomorrow Night, Too Late, Cruel You and In My Arms Again) jotka kaikki olivat MTVn alkuaikojen vakionumeroita. Tältä levyltä löytyi jopa yksi viidenkympin sakkiin päässyt kappale "Too Late".



Kolmen levyn jälkeen Elektra droppasi bändin joka palasi kotistudioon ja julkaisi tämän jälkeen omalla levymerkillään tuotoksiaan aina vuoden  2007 vanhoja demoja esitelleeseen tuplaan asti. Bändin nykyisestä statuksesta ei minulla ole tietoa. Shoes tuotteli oman levymerkkinsä ja studionsa suojissa saman genren bändejä aina 80-luvun alusta asti ja taustaveikkojen, John ja Jeff Murphyn ansioksi voi kuulemma osaksi lukea USAn 90-luvun power pop revivalin.

Mukavaa kitaravetoista beachboysmaisella harmonialaululla kuorrutettua poppia. Cheap Trickiin ja Knackiin verrattu yhtye ei mielestäni ole kovin power, jos esimerkiksi myöhempiin saman genren bändeihin (vaikkapa Posies) vertaa. Kitarassa tosin välillä on vääntöä ihan mukavasti, vaikka helinä onkin enemmän pinnalla. Levy on tasainen eikä mitään selkeää highlightia löydy, mutta eipä floppiakaan. Itseasiassa oikein mukava poppilevy.

Taidanpa kuitenkin nostaa takaisin levyhyllyyn. Tuskinpa tästä cutout-versiosta olisi mitään saanutkaan. Muutenkin tuo vinyylien myynti taitaa olla ajatus joka ei psykologisesti tule onnistumaan enää sitten millään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti